keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Punajuurten säilöminen

Tänne on nyt kahdesti tullut talvi. Kahdesti myös on lumet sulaneet ja vesisade ja pimeys vallanneet taas illat. Koska siinä vaiheessa kun pääsen töistä kotiin asti on turha haaveilla mistään ulkonatehtävästä työstä pimeyden vuoksi, on sama paneutua sisätöihin. Luonnollista vuodenkiertoa.


Säilötyt punajuuret odottamassa kellariin pääsyä

Töissä on ollut kiireinen viikko, joten ne sisätyötkin ovat olleet lähinnä sellaisia, joita olen saanut sohvalta käsin tehtyä. Olen päätellyt ison kasallisen neuleita, vihdoinkin! Tänään olin hieman aktiivisempi, säilöin punajuuret. Se tyydyttää jotain alkeellista vaistoa, kun saa kellariin kasattua ruokavarastoa. Täytyy tosin tunnustaa, että huijasin käyttämällä valmista punajuurten säilöntään tehtyä mausteseosta. Ei tuo varmaan olisi ollut iso työ etsiä kaikkia tarvittavia mausteita. Ehkä ensi vuonna.

Haaveena olisi vielä tehdä omenahilloa. Koska en löytänyt ketään, kenellä olisi omenoita liikaa jaettavaksi, täytyy varmaan tyytyä kaupan hedelmiin. Ensi keväänä on sitten selvästikin omenapuiden istutusta tiedossa.


Paljon jäi tänä kesänä tekemättä. Keittiöpuutarhan pelto on alku, sitä on tarkoitus suurentaa vielä. Osittain pellon koosta johtuen ei kellari ole niin hyvin varusteltu kuin haluaisin. Pihan ympärille oli suunnitelmissa rakentaa aita. En oikein ymmärrä mitä sen rakentamiselle tapahtui, jotenkin se vain jäi. Siihen olisi ollut enemmän motivaatiota, jos koirat olisivat karkailevaa sorttia, mutta ne pysyvät kohtalaisen nätisti omalla tontilla. Katto pitäisi uusia, se jäi nyt rahallisten pakotteiden vuoksi.  Saunaan menevä vesiputki jäi eristämättä ja etupihalle suunnitellut salaoja-putket ovat edelleen kaupassa. Kuten myös olohuoneen tapetit ja yläkerran uusi lattia.

Luulen, että sitten kun nuo kaikki edellä mainitut saa joskus tehdyksi, on jo uusi lista odottamassa. Joten hissukseen hyvä tulee.

Eilen olin äitini luona herkuttelemassa vohveleilla. Myös Sisko ja siskontytöt olivat siellä ja suunniteltiin joulukuun lomareissua.

Yksi siskontytöistä, Tyyne, ihmettelemässä Kania.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Lasten Aarne Pöllö -lapaset + ohje

Mitä se neuloja tekee, kun se saa kassillisen lankaa? No neuloo kiitokseksi kassillisesta tietenkin.

Olin jo aikaisemmin suunnitellut Neiti 4-veelle pöllö-aiheisia lapasia. Mallia hieman muokaten näistä tuli samalla lapaset myös hieman nuoremmalle Mikko-herralle. Laitan Mikon Aarnet vaikka postiin sitten kun Mikon äitinkin lämmikkeet on valmiit. Samalla sain lapasten ohjeisiin merkittyä kaksi eri kokoa. Vaihteluja tietenkin lasten käsien koossa on, nämä on vain sellaiset suuntaa antavat ohjeet.





Aarneen ohjeet saat tästä klikkaamalla / Get the instructions for Aarne the Owl -mittens from here

Tuo turkoosi lanka oli muuten ihan painajaismaista kuvattavaksi, ei sitten millään saanut valoa niin, että siitä saisi jotain selvää. Lapaset on tehty Maija-langasta ja kuvioon olen käyttänyt Nallea (turkooseissa Aarneissa) ja pinkeissä jotain lankakorin pohjalta löytynyttä mysteerilankaa. Siinä ne suurinpiirtein samoissa paksuusluokissa liikkuvat.

Aarne Pöllö -lapaset


Aamupäivä on mennyt tässä ihan huomaamatta. Pitäisi tehdä vielä miljoona asiaa tänään. Viikolla kun ei jaksa tehdä niin sitten hommat tuppaa kasaantumaan viikonlopuille. Yksi esimerkki tehtävälistan kohdasta on kirppistavaroiden lajittelu ja hinnoittelu. Perjantaina tyhjenee taas nurkat turhista roinista, mutta se vaatii oman määränsä työtä. Taidan kääntää stereoiden nupit kaakkoon ja aloittaa pukertamisen, sillähän siitä päästään.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Juustokakku -palleroiset

Tämän päivän leipomus on sellainen, ettei siitä vaan saa otettua hyvää kuvaa. Yrittipä mistä tahansa kulmasta, tuloksena on jokin, joka etäisesti muistuttaa vinksahtanutta kananugettia. Jos onnistuu pääsemään ulkonäön yli niin nugeteilta nämä eivät maistu. Palleroisissa on pienessä kätevässä koossa kaikki jäätelön ja juustokakun hyvät ominaisuudet.

Juustokakku -palleroinen
Jostain syystä ihmisillä on käsitys, että juustokakun tekeminen on jotenkin vaikeaa ja aikaa vievää. Jos kuulut näin ajattelevien ryhmään niin tässä ohjeessa voi olla vastaus sinun toiveisiisi.

Juustokakku-palleroiset

2dl kermaa
(2rkl vaniljakreemiä)
250g tuorejuustoa
2rkl sokeria
1tl sitruunamehua
2dl vadelmia (jos käytät jäisiä, anna niiden sulaa hetki)

1,5dl digestive-keksien muruja

Vatkaa kerma (lisää loppu vaiheessa vaniljakreemi). Lisää joukkoon tuorejuusto, sokeri, sitruunamehu ja vadelmat. Aseta seos pakastimeen noin tunniksi. Kun seos on hieman jähmettynyt muotoile siitä palloja ja pyörittele ne keksinmuruissa.

Vadelmien olisi hyvä olla sulia siksi, että niistä irtoaisi kauniin vaaleanpunainen väri myös kerma-seokseen.

Palleroiset säilytetään pakastimessa. Ne on hyvä ottaa sulamaan hetki ennen tarjoilua. Loistava vieras-vara.

Lisää kuvateksti
Ei kannata tehdä sitä virhettä kuin minä, eli laittaa seosta kovettumaan pakastimeen ja muistaa koko asia vasta seuraavana päivänä. Seos oli aivan umpijäässä. Sulateltuani sitä aikani sain muodostettua jonkinlaisia koppuroita, mutta ne eivät ole lähelläkään kauniin pyöreitä palleroisia, joihin tähtäsin.

Tänään oli hyvä päivä. Kävin aamupäivästä kaverini kanssa MLL:n järjestämällä lasten kirpparilla, josta tosin ei nyt tarttunut mitään mukaan. Lisäksi sain mahani täyteen herkkuja ja ison säkillisen lankaa (jotka salakuljetin sisälle Miehen huomaamatta. Jos se kysyy asiasta, niin ainahan ne on täällä olleet). Täällä jo kovasti mietitään mitä niistä syntyisi. Sain myös kuulla, että lähiaikoina on odotettavissa hääkutsu ja joitakin juhliin liittyviä velvollisuuksia. Mitähän sitä keksisi hääparin päiden menoksi... 

Kaiken huipuksi Mies lähti kaivelemaan Ladaa hangesta (Sain siis itselleni hetken rauhaa ja aikaa ihan yksin). Se on kai huomenna tarkoitus tuoda kotiin ja rueta laittamaan sitä kuntoon. Minulle vakuuteltiin, ettei hommasta tule kovin hinnakasta, mutta saa nähdä. Noissa autoissa tuppaa olemaan sama asia kuin remontoinnissa, niihin saa uppoamaan juuri niin paljon rahaa kuin on ja usein sekään ei riitä.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Viktoriaanista elämää

Olen koukuttunut BBC:n dokumenttiin nimeltä Victorian Farm. Sarja on kuusi osainen ja siinä seurataan miten yksi nainen ja kaksi miestä viettävät vuoden verran englantilaisella viktoriaanisella tilalla eläen sen ajan ihmisten tavoin. He remontoivat ajan mukaisen talon kuntoon, viljelevät maata, kasvattavat eläimiä ja pukeutuvat kuten ihmiset olisivat tehneet 1800-luvulla. Suuren painon sarjassa saa teollistumisen seuraaminen ja miten se vaikutti elämiseen, viljelemiseen ja toimeentulemiseen. Ohjaajina kolmikolla on asiantuntijoita, jotka ovat perehtyneet sen ajan tapoihin.

Hyvä esimerkki teollistumisen vaikutuksista oli kulkuyhteyksien paraneminen. Englantiin kaivettiin tuolloin laaja kanaalien verkosto, mikä helpotti tavaroiden kuljettamista ympäri maata. Tästä seurauksena oli se, ettei jokaisen tilan tarvinut enää tuottaa kaikkea itse, vaan tilat erikoistuvat johonkin. Erikoistumisena saattoivat olla esimerkiksi vilja tai karja. Näitä itse tuotettuja tarvikkeita sitten vaihdettiin muiden kanssa nopeiden kuljetuksien ansiosta. Elämää helpottivat myös höyrykoneet. Kun aikaisemmin jyvien erottelemiseen kului kuukausia ja se tehtiin käsivoimin, höyryvoiman ansiosta sama työ saatiin hoidettua muutamassa päivässä koneellisesti. Luonnollisestikin tämä raivostutti ensin työvoiman, mutta koneet hyväksyttiin hyvin nopeasti osaksi tilojen elämää.

Eniten minua on sarjassa kiehtonut talon korjaus ja ruokaan liittyvät asiat. Tai suurin osa tilan töistähän tehtiin ruuan eteen, mutta se osa työstä mikä kuului naisille on kiehtovaa. Talo johon kolmikko muutti oli rapistunut kivestä ja laastista tehty rakennelma, joka oli ollut 60 vuotta hylättynä. Kivi on kestävää, mutta jo tuossa ajassa kertyvä lian määrä on uskomatonta. Lisäksi tulisija jouduttiin laittamaan kokonaan uusiksi. Siiderin valmistukseen ja erityisesti omenien hienontamiseen on oma hevosvoimalla toimiva ratkaisunsa.

En tiedä miksi tällaiset selviytymistarinat ja -dokumentit kiehtovat. Olen vähän kateellinen niille, joilla on uskallusta lähteä nykymenosta pois, unohtaa asuntolainat ja elää elämää, jossa jokaisella teolla on suora yhteys päivittäiseen selviytymiseen. Ei se teoriassa vaikealta kuulosta, mutta käytännössä sen toteutuminen on sitten eri asia. Olen kuitenkin sellainen, että jos lähtisin tuollaiseen elämään, haluaisin pärjätä siinä ilman että yhteiskunta joutuisi tukemaan minua rahallisesti mitenkään. Ja ehkä olen sen verran realistinen, että tiedän etteivät taitoni riitä tuollaiseen. Mutta siitä on hyvä haaveilla ja harjoitella tällä pienellä pläntillä omistamaani maata.

Olen yrittänyt katsella Victorian Farmia säästellen, koska siinä on vain kuusi osaa. Jos sarja kiinnostaa, sitä esitetään Viasat Historyllä. Tämän lisäksi se noheva tietokoneista ymmärtävä veljenpoika voi varmasti etsiä sen sinulle netistä. Tuleeko lukijoille mieleen muita vastaavia sarjoja?

Lankatilaus, taustalla neljäs orkkidea joka alkoi sekin kasvattaa kukkavanaa.

Koska pihaan ei ole mystisesti vieläkään ilmestynyt niitä itsestään lankaa kehrääviä lampaita, jouduin tyytymään verkkokauppaan. Tilasin jo toista kertaa Tapion kaupasta. Tällä kertaa tilaukseen sattui vain Dropsin lankoja. Perus 7veikat ja Nallet saa täältä pienestä kylästäkin, mutta välillä niihinkin kyllästyy. Tapion kaupassa on ollut nopeat toimitukset ja kaikki on tullut mitä olen tilannutkin. Neuleita on kesken/päättelemättä kohtalainen pino. Mistähän syystä se päätteleminen on aina neulomisen ikävin osuus...


Yksi suosikeistani, Drops Karisma.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kuuma kaakao

En ole unohtanut blogiani tai ollut yhtään vähemmän innokas kirjoittamaan tänne, vaikka siltä saattaa vaikuttaa. Olen vaipunut jonkinlaisen talviuneen. Tänne Pohjois-Karjalaanhan tuli talvi. Maa on valkoinen ja pakkasta on aamuisin ollut -15 astetta. Rinnetonttimme läpi kulkeva tie muuttui jäiseksi vesiputoutukseksi, jonka läpilaskeminen on jokaisen aamun jännityshetki. Iltoihin saadaan jännitystä siitä, pysyykö kellari sulan puolella, koska siellä on vesipumppu. Kellari on toki varustettu lämmittimellä, mutta jotenkin en luota siihen pakkastilojen vaihdellessa yllättävänkin rajusti.

Pakkanen ja lumi saivat minut vaipumaan talvihorteeseen. Töiden jälkeen olen vain hautautunut sohvan nurkkaan viltin alle. Yrittänyt esittää hereillä olevaa, ettei mies tajua tilaani ja kuvittelee minun edelleenkin osallistuvan jotenkin talon töihin. Tämä sama vaiva minuun iskee joka talven tultua. Syksy on lempivuodenaikani, koska on pimeää ja viileää. Talvi on jäinen ja kirkas auringon heijastuessa hangista. Joululaulut soivat päässäni aina ulkona ollessa, johtunee lumesta.

Kun tulet koirien kanssa ulkoa kädet ja nenänpää jäässä, mikään ei ole mukavampaa kuin saada kuppi kuumaa. Koska juon kahvia vain aamuisin, töissä ja sosiaalisissa tilanteissa, olen teen kausikuluttaja ja nyt ei ole kausi eikä lempiglögiäni vielä löytynyt kaupoista, jäi jäljelle vain kaakao. Kuuma kaakao.

Toki olisin voinut heittää mikroon kupillisen maitoa ja siihen lusikallisen kaakaojauhetta, mutta halusin hieman hemmotellakin itseäni. Niinpä tein asteen hienompaa kaakaota. (hienompi = sokeripitoisempi)

Kuuma kaakao


Kuuma kaakao

4dl maitoa
1dl kermaa
100g suklaata
2rkl kaakaojauhetta

vaahtokarkkeja
suklaakastiketta

Lämmitä maito ja kerma kattilassa. Lisää suklaa ja kaakaojauhe, ja anna melkein kiehahtaa. Kaada kuppiin ja koristele (paloitelluilla) vaahtokarkeilla ja suklaakastikkeella. Vaivu (sokerinhuuruiseen) nirvanaan.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Sukkakilpailu

Muistattekos kun kerroin jokin aika sitten lahjoittavani hyväntekeväisyyteen nämä Pöllö-sukat ja osallistuvani samalla sukka-kilpailuun? Jatkoon päässeet on nyt valittu, voit käydä äänestämässä omaa suosikkiasi Ylen verkkosivuilla. Onnea äänestykseen valittujen sukkien neulojille.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Romanttinen ilta

Meillä oli eilen Miehen kanssa romanttinen ilta. Oli kynttilöitä ja tuli uunissa rätisemässä. Oli sohva ja kaksi rakastunutta. Molemilla oli villasukat ja ympärille oli kasattu miellyttävä määrä ja tyynyjä ja vilttejä. Koirat tuhisi kotoisasti jaloissa. Hieman kuplivaa myös kuvassa mukana. Mies pelasi tietokoneellaan omaa peliään ja minä pelasin omallani omaa peliäni. Välillä skoolattiin vihollisen päihittämiselle. Molemmat oli onnellisia. Tämä varmaan kertoo siitä, että pitää itse luoda ne onnelliset tilanteet aina osallistujien mukaan. :)

Eilen vihdoinkin sain odottamani paketin. Osallistuin tänä vuonna Karon järjestämään Salaiseen jouluystävään. Lisää aiheesta voit lukea täältä. Tuolta pääset myös ihailemaan muiden lähettämiä lahjoja. Idea lykykäisyydessään on se, että minä lähetän jollekin 3 pakettia ennen joulua tuomaan joulumieltä ja vastaavasti joku muu lähettää minulle jouluiloa. Lähettäjän henkilöllisyys selviää vasta viimeisestä paketista. Eilen tosiaankin tuli sitten ensimmäinen lahja.

Ja hieno paketti olikin. Ihan minun näköinen. Mukana oli puinen kyltti, keittiöpyyhe, servettejä ja kortti. Kyltti ja pyyhe menevät ainakin välittömästi käyttöön, todella kauniita. Pyyhkeessä parasta on se, että vaikka se on talvinen niin se ei ole niin jouluinen että sitä voisi käyttää vain jouluna. Iso kiitos sinulle, salainen jouluystäväni!

Salaisen jouluystävän lähettämä paketti



perjantai 17. lokakuuta 2014

Mustikkapiimä-kakku

Kyllä, minulla oli tänään puolikas työpäivä, en kirjoittele täällä työajalla. Mukavaa saada vähän pitempi viikonloppu, niin kerkiää saada aikaiseksi asioita. Tai sitten vain levätä.

Pyöräytin tuossa tällaisen piimä-kakun, jonka resepti on koottu useammasta eri kakusta. Töissä tämä ainakin tuntui kelpaavan. Ostin vähän aika sitten ensimmäisen silikonisen kakkuvuokani. Sen käyttö vaatii näköjään hieman harjoittelua, onnistuin kurtistelemaan kakkua aika pahasti ottaessani siitä uunista pois. Tästä lähtien pitää ottaa koko ritilä, jolla kakkuvuoka on, ulos. Onneksi tällä ei kuitenkaan ollut vaikusta makuun ja tuo sydän kuvio mikä kuvassakin pilkistää on ihan nätti.

Kakusta tulee mukavan mehevää. Mustikat ja kuorrute antavat sille vielä lisää kosteutta eli tämä ei ole sellainen perinteisen kuiva kahvikakku.

Mustikkapiimä-kakku
Mustikkapiimä-kakku

6dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1/2tl suolaa
2,5dl sokeria
150g voita
2tl vaniljasokeria
3 munaa
3tl sitruunamehua
130g valkoista suklaata
2,5dl piimää
2-3dl mustikoita (voivat olla jäisiäkin)

3dl tomusokeria
2-3rkl piimää

Sulata suklaa (varovasti jos käytät mikroa, valkoinen suklaa kärähtää helposti) ja anna jäähtyä hetken. Sotke yhteen jauho, leivinjauhe ja suola. Vatkaa sokeri, vaniljasokeri ja voi vaahdoksi. Lisää munat vatkaten, sekä sitruunamehu ja suklaa. Vuorotellen lisää taikinaan vatkaten jauhoja ja piimää. Jos takinasta tulee kovin raskasta, voit lisätä piimää hieman enemmän.

Voitele kakkuvuoka (ja jauhota jos haluat). Laita taikinaa pohjalle. Ripottele mustikat vuokaan ja peittele loppulla taikinalla. Paista 175-asteisessa uunissa 55-65 minuuttia. Anna jäähtyä.

Kuorrute: Siivilöi tomusokeri. Sekoita vähän kerrallaan piimää seokseen, kunnes se on juoksevaa. Jos kuorrutteesta tulee liian laihaa, lisää tomusokeria.



torstai 16. lokakuuta 2014

Ei olla Strömsössä, ei....

Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Omasta mielestäsi saat jonkin aivan loistava ajatuksen, jonka toteutus ei käytännössä menekään niin kuin olit kuvitellut. Minulle kävi tänään(kin) niin. Kyselin aikaisemmin mitä tekisin ylimääräisillä lasipurkeilla ja Riitu ehdotti että ne voisi päällystää pitsillä. Kehittelin ajatusta pitemmälle ja ajattelin, että voisin käyttää pitsiä sapluunana ja spray-maalata purkit. Olen käyttänyt tätä aikaisemmin purkkien kansien maalamiseen (alkoi kyllästyttää Unce Ben's -logo vadelmahillopurkissa), joten miksi ei tässäkin?

Noh, vaikka siksi, ettei lasi ole metallia. Purkkien kansiin spraymaali tarttui paremmin, jolloin myös pitsin kuvio näkyi hienosti. Lasissa kuvio valui ja suttaantui tai oli olematon. Lopulta menetin hermoni ja räiskin vain maalia ympäri purkkeja. Epätasaisuudet värissä ovat juuri niitä aikaisempia läikkiä, jotka halusin peittää. Olkoot. Aina ei voi onnistua. Sainpahan ainakin huvitettua Miestä, joka ei aina ymmärrä tätä touhuamisen vimmaani.



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Nightmare Before Christmas -sukat + ohje

Tässäpä on ohjetta näille Jack-hahmosta innoituksensa saaneisiin sukkiin. Kokoa on helppo lisätä neulomalla tarpeen mukaan lisää mustia kerroksia kuvion päihin. On tässä välissä tullut tehtyä muille neuleita, niin oli ihan mukavaa taas neuloa itselleenkin jotain. Periaatteessa ohje on sama kuin noissa Pöllö-sukissa.

Nightmare Before Christmas -sukat
Ohjeen sukkiin saat tästä / Get the instructions from here

Vähän jäi Jackin leuka rosoiseksi, mutta neule-kuviolla on omat rajoituksensa. Kuvissa tietysti mukana iän ikuiset koirankarvat. :) Jos epäilette olevanne joululahja-listallani niin vinkatkaapa onko teillä jokin aihe mihin liittyen haluisitte sukat tai lapaset?



Pahoittelen sitä, miten tämä blogi on nyt keskittynyt kovasti neuleiden ympärille. Minulle iskee aina syksyisin kamala neule-vimma, mutta se helpottaa viimeistään jouluun mennessä. Eikä talon laitto ole nyt edistynyt mitenkään. Tänään annoin Miehelle tehtäväksi kehitellä jokin keino, miten katto saadaan pysymään ylhäällä hellan päältä, missä se repsottaa seinien irroittamisen jälkeen. Jos se saadaan tehdyksi niin sitten on taas raportoitavaa silläkin suunnalla.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kuluta niin tulet onnelliseksi?

Minun piti kirjoittaa tänään jostain ihan muusta. Tietoteknisistä syistä saatte kuulla siitä aiheesta vasta huomenna.

Samalla kun neulon, katson usein jotain ohjelmaa (tai ehkä oikeamminkin kuuntelen, riippuu neuleen vaativuudesta). Nyt eksyin Yle Areenaan ja siellä tähän Freak Out -dokumenttiin. Ohjelma kertoo nuorista, jotka 1900-luvun alussa perustavat idealistisen kommuunin tavoitteenaan paeta kulutuskeskeistä maailmaa. Kuulostaako tutulta? Lähinnä oli mielenkiintoista huomata, että jo sata vuotta sitten tilanne oli sama: maailma kehittyi huimaa vauhtia, kulutuksen ja rahan luvattiin tuovan onnellisuutta ja osa joukosta halusi erottautua tästä kokonaan.

Jostain kumman syystä tähän blogiin on tultu paljon juuri hakusanalla 'omavaraisuus'. En todellakaan ole mikään asiantuntija aiheesta enkä edes tavoittele täydellistä omavaraisuutta, haluan vain ottaa pieniä askelia siihen suuntaan. Toki on hauskaa leikkiä ajatuksella, että jos voittaa lotossa, muuttaisi johonkin erakkomökkiin metsien keskelle, mutta se on vain ajatus. Minusta on ihanaa lukea teidän muitten blogeja, joissa korjaatte perinteisillä tavoilla, kasvatatte itse munanne ja piffinne, ja pärjäätte ilman sähköä, mutta joutuisin itse tekemään suuria muutoksia elämässäni, että pääsisin samaan. Ehkä pitäisi hankkia se sähkötön ja vedetön kesämökki ja aloittaa harjoittelu viikonloppuisin.

Jo sata vuotta sitten varsinkin nuoria kiehtoi tällainen takaisin luontoon -ajatustapa. Silloiseen maailmaan kuului haasteita, joita meillä ei enää ainakaan nyky-Suomessa ole (samassa mittakaavassa kuin silloin), kuten sukupuolien tasa-arvo. Kommuunin perustamiseen liittyivätkin enemmän aatteelliset syyt kuin nykyään ja halu luoda taidetta. Minun syyni  tähän aiheeseen on kohtalaisen itsekäs, päästä itse irti kulutusvimmasta joka minutkin usein valtaa. Jos maailma parantuu siinä samalla niin aina parempi. Samalla tavalla silloinen (katolilainen dokumentissa) yhteiskunta katsoi vinoon noita hippien edeltäjiä, kuin tuntuu että itseä katsotaan jos vahingossa möläyttää sanan omavaraisuus nykypäivänä.

Dokumentin mukaan kommuunista tuli aina vaan suositumpi ja suositumpi, kunnes nuoret huomasivat olevansa takaisin samassa kulutuskeskeisessä maailmassa samojen ihmisten ympäröiminä, joista olivat halunneet päästä eroon. Paratiisi muuttui tavalliseksi elämäksi. Ehkä se juuri on vikana liian suurten muutosten ja harppausten tekemisessä: joko asia lähtee etenemään niin kovaa vauhtia ettei sitä itse pysty hallitsemaan tai sitten se lässähtää kokoon alkumetreillä. Yritän varmaankin sanoa tällä paasauksellani, että miettikää jokainen seuraavan kerran kaupassa ollessanne jokin asia, jonka voitte jättää ostamatta ja joko hankkia jotenkin ilman rahaa tai tehdä itse. Tai pärjätä ilman koko asiaa.

Lasten sukat ja lapaset
Minä neuloin sukkia ja lapasia Neitille. Tein vähän eri kokoja, kun ei ollut Neiti itse mallinukkena vieressä, toivottavasti jokin pari on sopiva. Ei, en itse kasvattanut lammasta, kerinyt sitä, kehrännyt ja värjännyt lankoja tai vuollut neulopuikkoja, mutta neuloin ne. Pieniä askelia, sitä yritän sanoa. Mikä on sinun pieni askeleesi omavaraisuutta kohti? )

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kynttilälyhty

Talon kellarista löytyi muuton jälkeen useita isoja lasipurkkeja, joissa oli säilytetty ilmeisesti maaleja. Millään pesulla purkit ei puhdistuneet ja ne ovat vain lojuneet aitassa odottaen että niille keksittäisiin jotain käyttöä, missä tahrat eivät haittaisi. Tapeteoinnista jäi yli reilusti liisteriä, joka on myöskin odottanut jotain käyttöä. Purkin mukaan liisteri vanhentuu avatussa pakkauksessa muutamassa kuukaudessa, mahtaako tämä pitää paikkansa? Alla olevassa kuvassa ei oikein kunnolla näy, miten koko purkki on valkoisen maalin täplittämä.


Ajattelin yhdistää nämä kaksi asiaa ja syntyi lehdillä päällystetty kynttilälyhty. Puhdistin purkista ja lehdistä roskat pois. Liisteröin lehdet ja taiteilin ne purkkiin kiinni. Vinkki niille jotka haluavat tätä kokeilla, pienet ja tasaiset lehden saa helpoiten kiinni. Paremmin tähän olisi varmaankin sopinut jokin lasille tarkoitettu erikoisliima, mutta kun tuota liisteriä kerran sattui olemaan niin...

Päivänvalossa lyhty ei ole kovin kaunis, mutta kun tulee pimeää ja lehtien värit hehkuvat kynttilän valossa, luo se oikein mukavasti tunnelmaa.


Syksyinen kynttilälyhty
Purkkeja on vielä muutama lisää, onko teillä mitään ideaa mitä niistä voisi tehdä?

Neulomis-into ei ota laatuakseen, viikonloppuna on melkein valmistunut taas yksi sukkapari, tällä kertaa ihan minulle itselleni. Väreissä on valkoista ja mustaa, aiheena Nightmare Before Christmas. Siitä enemmän sitten joskus.

Nyt voisin mennä syömään, keittiössä odottaa juuri uunista tullut perunarieska. Rieskaan on käytetty ruualta jäänyt perunamuussi, 3 munaa, vehnäjauhoja ja hieman suolaa. Uunissa 220 astetta n. 20 minuuttia ja tadaa:

Perunarieska

lauantai 11. lokakuuta 2014

Pöllösukat + ohje

Nenäpäivän hyväntekeväisyyttä varten syntyi puikoista tällaiset pöllö-sukat. Mitään yhden näköisyyttä en aikaisempiin pöllö-lapasiin tavoitellut, vaan se syntyi itsestään. Niinpä totesin että nämä sukat ovat ihan selvästi noiden lapasten serkut.

PikkuPöllön serkku -sukat
Toivottavasti näistä on iloa sille, jolle ne Nenäpäivä-keräyksen kautta päätyvät.

3/4 orkideaa kukkii, jei!


Värisävyt hämmentyy pimeässä, pinkit ne on!

PikkuPöllön serkku -sukkiin ohjeen saat tästä.

Get the instructions in English from here.

EDIT: Korjattu ohjeessa oleva virhe, silmukoita on 46 kuvion alkaessa.

torstai 9. lokakuuta 2014

Suklaalepakot

Jos pidät piparkakkutaikinasta, pidät myös näistä pikkuveikoista. Meillä on jo perinteeksi muodostunut se, että piparkakkutaikinaa tehdään syötäväksi, ei suinkaan paistettavaksi. Joulun tietää tulleen kun jääkaapilta kuuluu rapinaa yölläkin, kun joku kaivelee taikinaa folion kätköistä. Perinteensä kullakin. :)

Suklaalepakot Pyhäinpäivää odotellessa

Mutta ei mennä asioiden edelle, jouluun on vielä aikaa. Olen miettinyt viime aikoina joitain Halloween-maista tarjottavaa ja kun näin joitain tämän kaltaisia netin kätköissä, en voinnut vastustaa kiusausta. Ihan näistä ei tullut ihan yhtä nättejä kuin esikuvistaan, mutta maistuvat varmasti ainakin yhtä hyville.

Taikinaan tarvitsen kahta ainetta ja koska lepakoita ei laiteta uuniin, niissä säilyy raa'an taikinan viehätys.

Suklaalepakot eli tryffelit

1pkt Domino-keksejä tai vastaavia
1pkt sulatejuustoa (itse käytin Mascarponea)

suklaata (sinistä ja valkoista) sekä ripaus voita

Sulata osa suklaasta(sekä voista) ja pursota sillä lepakon siivet ja silmät. Piirsin paperille apuviivat joiden avulla sain edes jollain lailla samankokoisia siipiä ja peitin paperin leivinpaperilla. Silmien phjat tehdään valkoisella suklaalla ja keskelle tumma piste. Pursota suklaa viivojen mukaan ja laita viileään jähmettymään.




Murskaa keksit täytteineen päivineen. Tähän käy yleiskone, mutta myös pakastepussi ja kaulin ajoivat asiansa. Kun keksit ovat pieninä murusina, kumoa ne taikinakulhoon. Sulatejuustoa voi pitää jonkin aikaa huoneenlämmössä, jotta se pehmenee. Sotke sulatejuusto keksinmuruihin. Jos käytössä ei ole yleiskonetta, kannattaa työntää käsi rohkeasti massan sekaan. Muotoile taikinasta iso pallo ja laita hetkeksi viileään.

Muotoile taikinasta pieniä palloja (koolla ei ole sinänsä merkitystä, mutta sellaiset peukalonpään kokoiset selvisivät parhaiten seuraavasta vaiheesta). Sulata suklaa ja dippaa pallot siinä. Apuna voi käyttää esimerkiksi puista varrastikkua. Suklaan ollessa vielä märkää, asettele lepakolle silmät ja siivet. Kun suklaa ei enää riitä dippaamiseen, voit roiskia sitä loppujen pallojen päälle. Laita viileään jähmettymään.





 Huomaa syksyn tulleen, kun valokuvien ottaminen on aina vaan vaikeampaa. Kun aamulla lähdet töihin on pimeää. Kun tulet töistä, on pimeää. Kuvat tärähtelevät ja värisävyt muuttuvat itsestään. Aina tulee jostain varjo edes sen vähän valon eteen mitä saat kuvaan haalittua. Ruskan värit ovat upeita luonnossa, mutta kun kaivat kameran esille, kaikki muuttuu harmaaksi.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Höyhenhuivi

Neiti 4-vee tilasi itselleen kaulahuivin. Pitkään katselin erilaisia vaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin Höyhen ja viuhka -malliin, koska se vaan on niin helppo. Älkää antako matemaattiselta kaavalta näyttävän pätkän hämmentää, sen oppii ulkoa jo muutaman kierroksen aikana. Oikeasti. Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

On muuten vaikeaa yrittää miettiä minkä kokoinen kaulahuivi 4-vuotiaalle tehdään, kun kohde ei ole vieressä.


  
Neiti 4-veen uusi huivi + iänikuiset koirankarvat

Lisäksi tänään lähti eräs paketti matkaan, toivottavasti siitä on vastaanottajalle iloa. :) Muutoin täällä jatkuu arki ennallaan, tosin Mies sairastaa edelleenkin (jännät nuo miesten aivot, kun ne vaipuu 3-vuotiaan tasolle kuumeen noustessa). Ai niin! Uunissa on nyt kahtena iltana ollut jo pieni tuli. Vielä ei voida mistään lämmittämisestä puhua kun ollaan varovasti muutama tikkua kerrallaan poltettu, mutta sinne suuntaan ollaan menossa. Mies jo valmiiksi varmuuden vuoksi pienensi patterit puolelle teholle, liekkö tämä sitä miesten logiikkaa?

tiistai 7. lokakuuta 2014

maanantai 6. lokakuuta 2014

Elämä kesken

Flunssa alkaa hieman jo helpottaa. Edelleenkin on jotenkin väsynyt olo ja päätösten tekeminen on vaikeaa. Mitä laittaisin ruuaksi? Minkä hameen laitan päälleni? Minkä projektin tekisin loppuun seuraavaksi? Tauti on näköjään siirtynyt Mieheen. Sen reissu siirtyi ja tuossa se nyt tuhisee viltin alla. Toivottavasti ei kierrätä tätä räkätautia takaisin minulle. Tällä viikolla olisi vaihtelun vuoksi töiden takia suunnitelmissa päivä Nurmeksessa, odotan sitä ihan mielenkiinnolla.
Puolivalmis kaulaliina
 Projekteja nimittäin riittää. Yleensä neulon yhden asian kerrallaan valmiiksi, mutta nyt huvittaisi aloittaa jotakin muutakin. Neiti 4-vee tilasi kaulahuivin ja aloitin neulomaan sitä. Malli on todella helppo ja olen oppinut sen jo ulkoa, mutta kun.. Yle Pohjois-Karjalalla on menossa kauneimmat villasukat kilpailu ja haluaisin kovasti osallistua. Malliakin olen jo kerinnyt miettiä, aika on se rajoite tässä. Saa nähdä kerkiänkö tehdä sukat niin, että saan ne lähetettyä ajoissa. Lisäksi minulla olisi muutama ompeluprojekti, joita olen siirtänyt erilaisilla verukkeilla.

Testattavat reseptit ja neuleohjeet

Halloween eli suomalaisittain Pyhäinpäivä lähestyy. Pitäisi keritä kokeilemaan reseptejä ja miettiä jokin kiva koriste aiheeseen liittyen. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan meillä ei kovia pirskeitä tuolloin järjestetä, mutta se on mukava katkaisu muutoin harmaassa ja yksitoikkoisessa syksyssä. Suunnitelmia on siis tähänkin liittyen, mutta niiden toteutus on sitten ihan eri asia. Tämä on onneksi tärkeysjärjestyksessä viimeisenä, jos tähän ei aika riitä niin ei voi mitään.

Koirat ovat joutuneet kärsimään tästä sairastelusta ja voimattomuudesta. Olen jo monta viikonloppua lupaillut niille pesupäivää, mutta se ei oikein houkuttele kun hengittäminen nenän kautta on kaukainen haave. Ihan hävettää miten takkuun ne ovat päässeet... Ja olisivat ne jaksaneet juosta pihallakin enemmän, jos joku siellä tarkenisi niiden seurana olla. Jos sitten ensi viikonloppuna!

Tästä tuli nyt hieman tällainen sekalainen teksti. Hämmentävää, että minunkin toilailujani on käyty katsomassa jo yli 2000 kertaa! Juuri tällaisina päivinä kuin tänään, tuntuu ettei ihmisellä voisi olla tylsempää elämää ja kuitenkin olen osannut esittää tämän niin, että muitakin kiinnostaa.. hämmentävää.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Newfoundlandin lapaset

Olen edelleen hengissä. Minuun iski älytön flunssa ja meinaahan tuo kuumettakin nostaa. Voimat on olleet aika vähissä ja nyt olen varannut viikonlopun sairastamiselle. Tästä johtuen mikään projekti ei ole edennyt. Mies on lähdössä ensi viikolla Neiti 4-veetä tapamaan ja olin luvannut tehdä mukaan vietäväksi läjän lapasia ja sukkia sekä huivin, mutta ne taitaa nyt jäädä jos ei tapahtu jotain ihmeparantumista. Ajattelu on vaikeaa kun pitää keskittyä hengittämään...


Ennen sairastumistani sain valmiiksi Newfounlandin lapaset, tunnetaan Suomessa myös kennolapasina. Näistä näkee usein tätä kaksiväristä -versiota, mutta tästä tulee ihan näyttävä myös yhdellä värillä. Malli on todella helppo, kun sen saa alkuun.

Lapasista löytyy paljon englannin kielisiä ohjeita (mm. täältä), ja muutamia suomeksikin. Ajattelin kuitenkin lisätä tähän nyt oman suomennokseni.

Newfounlandin lapaset

Newfoundlandin lapaset eli kennolapaset

Koko: Naisten
LankaA/B: 7 veljestä/ Drops Delight (17-18s/10cm)
Puikot:4

Luo A-langalla 42 silmukkaa. Neulo rannetta varten 1o1n-neuletta haluamasi määrä (6-10cm). Seuraavalla kierroksella neulo nurin ja lisää tasavälein 6s = 48s.

Aloita kuvio:
*Neulo langalla B 4s oikein, nosta 2s nurin neulomatta*, toista *_* kierroksen loppuun.
Toista tätä vielä 4 kierrosta, eli yhteensä 5 kierrosta. Neulo nurjaa A-langalla 2krs.
*Neulo langalla B 1s oikein, nosta 2s nurin neulomatta, neulo langalla B 3s oikein *, toista *_* kierroksen loppuun. Neulo nurjaa A-langalla 2krs. Toista tätä vielä 4 kierrosta, eli yhteensä 5krs.

Eli tuo silmukan nostaminen nurin neulomatta tarkoittaa sitä, että silmukka otetaan puikolle sen oikealta puolelta (ei vasemmalta). Jos nostat silmukan vasemmalta, se kiertyy puneelle monta kertaa nostettaessa.

Toista näitä kahta vaihetta kuvion luomiseksi. Kun lapasessa on 4 kenno-kerrosta, luo 1.nurjalla kierroksella peukalonpaikka: siirrä 7s apulangalle ja luo niiden tilalle 7s.

Tee kuviota kunnes pikkusormi on peittynyt ja aloita sitten kavennukset (itse neuloin tämän oikein): 1. ja 3. puikko: 1o, ylivetokavennus, loput oikein. 2. ja 4. puikko: neulo oikeaa kunnes puikolla on 3s. Neulo 2yhteen oikein ja 1o. Päättele kun jäljellä on 12s.

Peukalo: Poimi apulangalla olevat s sekä 7-9s kokosi mukaan. Neulo o kunnes peukalon kynsi on puoliksi peittynyt. Kavenna joka puikolla 1s, päättele kun jäljellä on 6s.

Kennolapaset
Tuo Drops Delight on luonnossa paljon kivempaa kuin kuvissa, niissä se näyttää jotenkin "karvaiselta". Tokihan minun neuleissa saa mukana aina kilon ilmaista koirankarvaa, mutta silti.

Kuten huomaatte, ei oikein ajatus kulje. :)