maanantai 27. heinäkuuta 2015

Viola Pöllö -lapaset + ohje

Syyskauden ensimmäiset neuleet on valmistuneet. Tein ensin itselleni nämä lapaset ja sen jälkeen Neiti 5-veelle jo edellisessä tekstissä vilkkuneet pienemmät versiot. Mahtaako olla kenelläkään hinkua nähdä pienempien ohjetta? En tiedä erotanko siinä itse pöllöä, mutta Neiti oli tyytyväinen ja toinen pari on tulossa hieman isompana.

Drops Karisma on ihanan pehmeää ja tuo violetin sävy on tumma ja rikas, juuri täydellinen. Harmaa sopii sille hyvin kaveriksi. Harmikseni tämä lanka ei ole kestävimmästä päästä ja siitä neulotut sukat ei aikoinaan montaa käyttöä kestäneet. Lapasiin se sopii erinomaisesti, varsinkin tällaisiin "hienostelutilaisuuksiin" suunniteltuihin. Näitä pöllöjä ei liiteriin puun hakuun viedä. Viola -neiti on hieman nokkava tapaus, sydämellinen kun hänet oppii tuntemaan. :) Pahoittelen kuvien huonoa laatua, jotenkin valo ja kamera eivät suostuneet tänään yhteistyöhön ja tämä toinen satsi kuvia oli melkein yhtä hirveä kuin ensimmäinen.

Ohjeen Viola Pöllö -lapasiin saat tästä. / Get the instructions for the Viola Owl mittens from here.

Violetit pöllölapaset syntyvät muutamassa illassa. Ohjekin on ilmainen.

Viola pöllölapaset





Drops Karismasta syntyy pehmoinen pöllö

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Mansikkakakku

Minulla on luottokakkupohja, jonka luokse palaan jokaisen harha-askeleen jälkeen. Miksi pitää yrittää löytää jotain uutta, kun on jo löytänyt sen täydellisen? Tästä ohjeesta tulee juuri sopivan kokoinen ja rakenne on sellainen, että kakun kerrokset pysyvät leikkausvaiheessa ehjänä vaikka aika ohuita olisivatkin. Tämän saa leikkattua myös neljään osaan jos jaksaa näpertää. Käytän itse sellaista kakkusahaa, missä leikkaus tapahtuu vaijerin avulla. Minun veitsitaidoilla ei suoran kerroksen leikkaus onnistu.


Mansikkakakku, johon Mies kerkisi asettelemaan kakkulapion


Mansikkakakku

pohja 24cm vuokaan

6 munaa
2dl sokeria
2,5dl vehnäjauhoja
0,5dl perunajauhoja
1tl leivinjauhetta

Päällystä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, voitele reuna voilla ja halutessasi kuorruta korppujauhoilla. 


Vatkaa munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää varovasti taikinaan.

Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Mansikkarahka

2dl vispikermaa
1prk rahkaa
3rkl sokeria
4 liivatelehteä
1,5-2dl soseutettuja mansikoita (tai muita marjoja)

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kerma. Sekoita vaahtoon varovasti rahka ja mansikkasose. Maista ja mausta tarpeen mukaan sokerilla. Liuota liivatelehden tilkkaan kuumaa vettä. Sekoita rahkan joukkoon ohuena nauhana kaataen ja koko ajan vatkaten.

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Aseta pohja tarjoiluastialle ja laita irtopohjavuoan reunus sen ympärille. Kakku on helpompi kasata reunan sisään ja siitä tulee siistimpi. Käytä kostuttamiseen maitoa. Laita ensimmäiseen väliin puolet rahkasta ja toiseen loput. Peitä kelmulla tai muovipussilla ja anna olla jääkaapissa vähintään neljä tuntia, mieluiten yön yli. 

Koristele kermalla ja mansikoilla.

Kerkisin maistella ennen kuin muistin kuvia ottaa. :)


Olen jostain lukenut ohjeen, että 1. päivänä paistetaan pohja, 2.päivänä täytetään ja 3. päivänä koristellaan. Tätä ohjetta olen noudattanut. Ei tule epäonnistumisia sen vuoksi, että kakku olisi vielä liian lämmin tai täyte ei kerkiäisi hyytyä.

Kakun paistamisen ja syömisen lisäksi täällä on keritty mm. neuloa, käydä pomppulinnassa, heittää tikkaa ja muuten vaan nauttia kesästä. Neulevimman alettua Neiti 5-vee halusi samanlaiset lapaset kuin mitä itselleni tein (ohje niihin tulossa). Neiti sai lapasensa ja niistä, niitten tekijästä ja käyttäjästä yritettiin saada kuvaa. Eihän siitä mitään meinannut tulla kun rupesi hihihihittyttämään.

Neiti 5-veen uudet pöllölapaset

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Mansikka-aika

Kävin tuossa ohikulkiessani näppäilemässä pihalta muutaman kuvan. Metsämansikka-aika on alkamaisillaan, eräät kohdat pihasta helottavat jo punaisena. Mitä ihmettä minä näille kaikille teen? Yritin vangita näkyä kuviin, mutta mansikat osaavat hyvin piiloutua kummallisiin kulmiin lehtiensä alle. Muutama muukin kasvi on alkanut kukkimaan huolimatta kylmästä säästä. Osa näyttää hyvin kärsivältä. Pitäisiköhän alkaa neulomaan villasukkia niille?


Metsämansikka

Neilikka <3

Kesän ensimmäiset, näitä poimitaan seuraavan kuukauden ajan.

En osannut varautua ämpärillä joten söin kulkiessani. :)

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Ruusuiset marengit

Sain tämän kuun SLY-paketissa Emma Iivanaisen kauniin keittokirjan.  Kirjasta löytyi monta ohjetta, joiden testaaminen houkutti. Jotenkin onnistuin kuitenkin valitsemaan kaksi. Tänä syksynä on useampia juhlia tiedossa, joten päätin kokeilla marenkien ja liukuvärjätyn mustikkakakun tekemistä.

Kirjassa ollut ohje on ranskalainen tapa tehdä marenkeja. Olen aikaisemmin kokeillut sveitsiläistä tapaa. Molemmissa lopputulos oli ihan samantapainen, enkä sokkotestissä osaisi erotella näitä kahta.

Ruusuiset marengit

 

Ruusuiset marengit

3 valkuaista
2,5dl sokeria
1tl omenaviinietikkaa
1tl vaniljasokeria
ruusunpunaista pastaväriä

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen koko ajan vatkaten. (Ei kannata yrittää vatkata valkuaisia ja sokeria samaan aikaan, vaahdosta ei tule tarpeeksi kovaa... :))

Lisää etikka. Jatka vatkaamista vähän aikaa, kunnes tuloksena on kiiltävä valkoinen massa. Kääntele sekaan vaniljasokeri ja pastaväri.

Pursota leivinpaperille suljetulla kukkatyllalla ruusuja. Paista 100 asteisessa uunissa tunti. Sammuta uuni, raota ovea ja jätä marengit vielä hetkeksi uuniin.

Pursotinharjoittelijana toimi Sisko.




Lisäksi tein liukuvärjätyn mustikkakakun, josta sain aikaiseksi ehkä elämäni rumimman täytekakun. Tiedä sitten oliko vika ohjeessa, tekijässä vai aineissa. Ensinnäkin paistoin pohjaa 15 minuuttia pitempään kuin ohjeessa ja se oli silti jäänyt keskeltä hieman raa'aksi (tikkuun ei kuitenkaan jäänyt enää mitään??). Lisäksi kuvan perusteella kuorrutteesta olisi pitänyt tulla ovan kermavaahdon kaltaista voikreemiä, mutta minä sain aikaiseksi valuvaa velliä. Tomusokeria olisi saanut laittaa ainakin paketillisen lisää, mutta se loppui kesken koska olin varannut sen verran kuin ohjeessa luki. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, kuorrute valuu vaikka se on ollut useita tunteja jääkaapissa. Käytin oikeaa voita, joten ongelma ei voi olla siinäkään. Kakun värjäykseen käytin mustikkaa, en väriä. Onko kukaan muu kokeillut tätä ohjetta kirjasta? Tai osaatteko muuten arvioida missä vika voisi olla?

"liukuvärjätty" mustikkakku, joka kaipaa vielä hieman hiomista...

Salaisen leivontaystävän ilmoittautuminen syksyn kierrokselle on alkanut. Aiheet, ohjeet ja aikataulun löydät tuosta linkistä. Kaikki mukaan rohkeasti! :)

Neulesormet syyhyä, katsotaan saanko mitään aikaiseksi. Kumma olo aloittaa lapasten väkertäminen yhtenä kesän kuumimmista päivistä.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Piimäkakkuset

Olisikohan näin, että vanhuus on rentoa aika kun saa höpsähtää ihan rauhassa. Päivät voi kirmailla yöasussa (ihan kuin noina lapsuuden muistoihin jääneinä leppoisina sairauspäivinä), nukkua vaikka paritkin päiväunet ja heittää arkiset murheet unholaan, kai niistä joku muu huolehtii. Mummoni on terveydellisistä syistä vaihtanut majapaikkaansa päästäkseen elämään vanhuutta asteen verran huolettomammin. Olin äitini kanssa siivoamassa mummon kotia, kun käsiini sattui musta vihko. Vihko on täynnä reseptejä!

Vihkon alkuperäisestä omistajasta ei ole tietoa. Osa tekstistä näyttää äitini käsialalta, osa ei. Tosin olen jo aiemmin huomannut että aikoinaan saman opettajan opetuksessa olleilla saattaa olla hyvinkin samankaltainen käsiala. Kirjoittajia on selvästi ollut useampia. Ruokaohjeiden välistä löytyy lista otsikolla Ostokset. Sen mukaan vuonna 1968 on Heikille myyty 2 kuutiota halkoja hintaan 40 markkaa ja Olkalle heinää 180 markan edestä.

Uunituoreet piimäkakkuset muistuttavat hieman teeleipiä



Laitan tähän muutamia vihkosta löytyneitä ohjeita. Piimäkakkusia kerkisin itse jo kokeilemaan, hyviä tuli. Sisäinen omavaraisuushaaveilijani on innoissaan vihkon sisällöstä siksi, että ohjeet ovat yksinkertaisia eivätkä vaadi kovin monimutkaisia ainesosia. Kovin moni resepti käskee paistamaan "hyvässä uunin lämmössä", eli uunin lämpötiloja pääsee arvailemaan. Voin hyvin kuvitella miten hyviä kakkuset olisivat puu-uunissa paistettuna kylmänä talvipäivänä. Onneksi kohta on virallisesti syksy.

Kirnupiimäkakkuset

0,5ltr vehnäjauhoja (laitoin enemmän)
1,5tl soodaa
1,5tl suolaa
4rkl sulatettua voita
3dl kirnupiimää tai hapanta kermaa

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja voi vaivataan joukkoon. Viimeksi lisätään kirnupiimä ja sekoitetaan hyvin.
Taikina jaetaan kolmeen osaan ja kaikki kaulitaan 0,5cm paksuksi levyksi joka pistellään ja leikataan 8 yhtä suureen osaan. Kakut paistetaan hyvässä lämmössä.
Tarjotaan voin kera kahvin ja teen ohella.

Sukuaarrekko?

Herkkupuuro

3l vettä
2 keskikokoista omenaa
1 l puolukoita
8-10dl kaulittuja kauraryynejä
2-3dl sokeria

Marjat keitetään vedessä, kunnes mehu on niistä irtaantunut. Mehu siivilöidään, ryynit ja kuoritut, lohkoiksi leikatut omenat sekoitetaan mehun joukkoon ja puuron annetaan kiehua kypsäksi. Maustetaan sokerilla. Kuivattuja omenoita voidaan myös käyttää, mutta niitä on keitettävä vähän aikaa.

Mustikkatorttu

1 muna
0,5dl maitoa
150g margariiniä vaahd.
2,5dl vehnäjauhoja
Täyte: tuoreita mustikoita ja sokeria

Kaikki aineet sekoitetaan ja kaulitaan pellille ohueksi levyksi. Reunat käännetään ylöspäin. Seos kaadetaan päälle. Paistetaan uunin lämmössä. (Täytteeksi kelpaa raparperi tai hedelmät.)

Veriohukkaat

3dl verta
3 kaljaa tai maitoa
1 muna
3rjl ohrajauhoja
5rkl ruisjauhoja
4rkl rasvaa
0,5 sipulia
1 rkl suolaa
hienonnettua valkopippuria
0,5tl jotain m-kirjaimella alkavaa

[ei ohjetta, vain ainesluettelo]

Onkohan ohje 3 kaljaa vai 3dl kaljaa? Mikähän tuo viimeinen m-kirjaimella alkava aines voisi olla? Varmaan jokin mauste mutta mikä?


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Heinäkuun SLY-paketti

Elämäni toinen salaisen leivontaystävän kierros hujahti nopeasti ohi. Koitti heinäkuu ja viimeisen paketin sekä paljastuksen aika. SLY-parini ei vaan päästänytkään minua niin helpolla, vaan jouduin tekemään hieman salapoliisin työtä parini paljastamiseksi.

SLY31- kierroksen viimeinen paketti



Paketti sisälsi kaksi tiskirättiä sekä Emman kakut, leivokset & jäätelöt -kirjan. Mukana olleessa viestissä luki, että paketin sisältö paljastakoon lähettäjän. Ajattelit varmaan tämän olevan helppo, mutta ei se ollutkaan. :) Kovin moni SLY-kierroksen osanottajista tuntuu harrastavan myös käsitöitä. Tässä vaiheessa jouduin sitten hyödyntämään niitä salapoliisin taitoja. Avasin kaikkien niiden blogit, jotka eivät vielä olleet paljastuneet lähettäjiksi jollekin toiselle. Hieman epäröiden suljin pois listalta vaihtoehtoja. Perusteena oli muun muassa että hän lähetti minulle viime kierroksella, hänelle minä lähetän nyt, hän ei ole ilmaissut blogissaan kiinnostusta käsitöihin, Pori on liian kaukana paketin lähetyspaikkakunnasta (tässä vaiheessa piti jo oikeasti miettiä). Lopulta jäljellä oli yksi blogi. Oli vain yksi ongelma: blogin kirjoittaja asui eri paikkakunnalla kuin mistä paketit oli lähetetty.

Lopulta asia varmastui Roosan viime kierroksen kirjoituksesta. Tiesinhän minä nähneeni näitä ennenkin! Eli kiitos suuresti Red Dragon, kaikki pakettisi ovat olleet innoistusta täynnä! Emman kirja on täynnä ihania kuvia ja kestää varmaan hetken ennen kuin onnistun päättämään mitä haluan siitä ensimmäiseksi tehdä. Lisäksi tiskirätit tulevat tarpeeseen; kaverin äidin tekemä käytettiin meillä niin loppuun että siitä oli jäljellä vain muutama lankahaituva. Näiden tekeminen on käynnyt monta kertaa mielessä, mutta ikinä ei ole tuntunut aika riittävän.

Jostain kumman syystä meidän pihalla ei tunnu tänä kesänä kasvavan mikään. Ei juurikasvit eivätkä kukat. Muutama tulppaani kukki alkukesästä, mutta sen jälkeen penkit ovat työntäneet vihreää lehteä, jos sitäkään. Tähän aikaan viime vuonna olin kasannut jo aika monta kukkakimppua omalta pihalta, tänä vuonna en yhtään. Niinpä näissä kuvissa vilahtelee se ainut mikä rehottaa: apila.

Emma Iivanaisen kirjassa on aivan ihania kuvia


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Tiiliuunin maalaus

Viime syksynä tähän taloon saatiin vihdoinkin puuhella. Talon kaikki alkuperäiset uunit oli purettu joskus 80-luvulla ja jäljellä oli ainoastaan vinot vahvisteet lattiassa. Hella jäi silloin hieman vaiheeseen ja nyt vihdoinkin sain jostain energiaa jatkaa projektia.

Kaivoin kellarista jostain projektista jäänyttä valkoista maalia. Ei mitään ihmeellistä ja hienoa, ihan perinteistä keskihintaista seinämaalia, sävynä maalarin valkoinen. Valkoiseen päädyttiin pitkien keskustelujen tuloksena. Mies olisi halunut mustan, mutta minusta musta iso laatikko pienen keittiön nurkassa olisi imenyt tilasta liikaa valoa. Minä taas olisin halunnut jonkin värikkäämmän sävyn. Jostain syystä en saanut lupaa maalata hellaa violetiksi. Höh. Joten valkoinen siitä tuli.


Tiilihella maalattuna


Suojasin luukut maalarinteipillä. Lattialle levitin sanomalehtiä. Tiilet puhdistin takkasetissä tulleella harjalla. Sitten vaan maalamaan. Tiilet imevät itseensä jonkin verran nestettä, joten vedin kolme kerrosta valkoisella maalilla (välissä maalipurkin ohjeen mukainen kuivumistauko). Kaksikin olisi ehkä riittänyt ja laadukkaammalla (=peittävämmällä) maalilla varmasti riittäisikin. Maalaukseen käytin 5" pensseliä.

Nyt uuni saa sitten rauhassa kuivua kunnes ilmat kylmenevät ja lämmityskausi alkaa. Hellan vierestä puuttuu vielä palanen suojapeltiä. Sen lisäksi sen päälle olisi tarkoitus muurata laatoista reunus hellanlevyn ympärille. Saa nähdä meneekö sen aikaansaamisessa taas vuosi. :)

Pensselillä sai siistiä maalijälkeä

Rontti -koira halusi tulla poseeraamaan

Uuni ennen ja jälkeen

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Istuinkoroke uusiksi

Neiti 5-veellä on ollut autoillessa käytössä iso, tuolimainen turvaistuin. Koska siinä on selkänoja, se on ollut hankala siirtää autosta toiseen ja saada turvavyöt pujoteltua oikeasta kohdasta. Nyt Neiti alkaa kuitenkin olla jo liian pitkä siihen, joten sain tehtäväkseni metsästää samanlaisen istuinkorokkeen autoon kuin mitä minulla itselläni on pienenä ollut.


Uuden päällysteen saanut istuinkoroke autoon.

Koroke löytyi huimaan kahden euron hintaan Vaasasta kirpputorilta. Siinä oli vain yksi ongelma: se oli niin hirvittävän poikamaisen sininen. Asiallehan täytyi tehdä jotain. Purin vanhan sinisen pääyllyksen osiin ja piirsin kaavat sen mukaisesti. Päällykseen on käytetty tähti-puuvillakangasta sekä trikoota sivuistoihin. Tämän lisäksi leikkasin vanhasta viltistä muutaman kerroksen istuinosan-kaavan mukaan pehmeyttä tuomaan. Pohjaan on ommeltu kuminauha. Ihan ei uusi päällystä istu yhtä napakasti kuin vanha, mutta ajaa asiansa.

Alkuperäinen päällinen

Kuminauha pohjassa pitää päällisen paikallaan.


Kuvat ei ole tänään mitään parasta laatua, en oikein tiedä mikä kameraani vaivaa. Lisäksi minulla on ollut migreeni lauantaista lähtien, joten alkaa olla hieman tympeä olo. Tekisi mieli leipoa jotain, mutta se vaatisi reissua kauppaan enkä tiedä jaksanko. Tässä näkee eron ennen ja jälkeen migreeninestolääkityksen; ennen lääkkeitä migreenit maattiin sängyn alla pimeässä oksennussankko käden ulotttuvilla, nyt lääkkeiden jälkeen pystyy jo hieman jotain touhuamaan migreenistä huolimatta.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Olohuone

Talon edellinen omistaja oli tapetoinnut olohuoneen likaisen ruskeaan vivahtavalla tapetilla. Tai sitten se oli tummunut käytössä. Lisäksi monta vuosikymmentä paikallaan ollut katto oli muuttunut ruskeaksi. Varsinkin kattolampun alla ollut kohta oli saanut aikaan mielenkiintoisia kuvioita. Kaikki tämä ruskea sai olohuoneen tuntumaan jotenkin nuupahtaneelta ja uupuneelta. Valkoinen oli selvä vaihtoehto piristämään kohtalaisen pientä olohuonettamme, mutta en kuitenkaan halunnut kaiken olevan valkoista.


Olohuoneen uusi ilme

Kun tulimme Lapista, laitoin hihat heilumaan ja tyhjensin huoneen. Onneksi olohuoneessa on vain osa kirjoistamme. Tämän jälkeen suojasin lattian ja sohvan, joka oli liian iso pois raahattavaksi. Lattialistat irroitin niin, että ne kelpasivat käyttöön vielä remontin jälkeenkin. Kattolistoja ei voinnut poistaa, koska kattomateriaalimme on sen varassa kiinni. Poistin vanhat tapetit ja ne onneksi lähtivätkin kohtalaisen helposti ilman väkivaltaa. Seinään jäi kerros jonkin ikivanhan tapetin pohjaa, mutta koska se ei ollut haitannut edellista tapetoijaa, en minäkään siitä välittänyt. Ruuveista ja muista tulleet reiät paklattiin ja epätasaisuudet hiottiin.

Tämän jälkeen katto maalattiin maailman kätevimmällä keksinöllä: maaliruiskulla. Jos kattoa kohti olisi pitänyt rueta kurkottelemaan telalla, olisi itku päässyt. Maaliruisku on aikoinaan hankittu Biltemasta, ja hyvin on kestänyt hintaansa nähden. Kovin tanakkaa maalia siitä ei saa läpi, mutta muuten se toimii. Maaliruiskua käytettäessa kannattaa suojata joka paikka ja tukkia kaikki kulkureitit, koska maalipölyä riittää ja se lentää yllättävän kauas.

Lattia ja sohva on suojattu suurella pressulla.

Tapetoinnin kanssa meinasi tulla ongelmia. Tapettina oli non woven -tyyppistä tapettia, eli liisteri levitetään seinään ja sen jälkeen tapetti sen päälle. Kerkisin kaksi vuotaa laittamaan seinään ja alkoi hermostuttaa. Tapetti ei asettunut paikoilleen vaan kupruili ja kipristeli miten sattuu. Se alle jäänyt tapettipohja oli alkanut elää omaa elämäänsä ja märkänä kupruilla. Onneksi tämä vaati vain hieman kärsivällisyyttä; kun sekä vanha että uusi tapetti kuivuivat ne kutistuivat ja asettuivat nätisti seinään kiinni. Muutama kupla jäi, mutta ne huomaa vain oikeasta kulmasta katsoessa. Valkoinen chevron-kuvioinen tapetti on K-Raudan alelaarista ja pioni-tapetti Byggmaxista.

Joka tapauksessa olen ihan tyytyväinen. Kirjojen ja muiden siirtelyssä on oma hommansa, joka edelleen on kesken. Huone on valaistunut hirvittävästi katon maalauksen ja valkoisen tapetin ansiosta. Entinen tunkkaisuus on poissa. Kukka-tapetti ei ollut ehkä Miehen ensimmäinen valinta, mutta sanoi se siihen tottuvansa. Nyt voikin loppu loman käyttää kirjojen läpikäymiseen (ja lukemiseen siinä samalla).



Ennen ja jälkeen. Huomatkaa ennen-kuvan seinien ja katon beigen sävy.
Valkoisen tapetin chevron kuvion erottaa vain oikeassa valossa.