lauantai 31. lokakuuta 2015

Some cloudy day

Täällä on taas reissattu maailmaa ympäri ihan urakalla, kiitos työasioiden. Tai lähinnä Suomea, odottelen edelleenkin komentoa etätöihin jonnekin palmujen kattamalle hiekkarannalle. Sain kuulla, että eräs yksikkömme Jyväskylässä muutetaan vastaanottokeskukseksi ja se on herättänyt jonkin verran keskustelua henkilöstön parissa. Näin se maahanmuuttaja-aalto alkaa tuntua omassakin elämässä.

Jonkin verran olen kerinnyt neulomaankin. Vaaleanpunaista rakastavan Neiti 5-veen vierailun aikana aloitin tekemään hänelle säärystimiä. Pitäähän baletin harrastajalla olla vaaleanpunaiset säärystimet, eikö? Ohje on ilmaiseksi jaossa Ravelryssä ja se on nimeltään Some cloudy day. Ymmärrän nimen alkuperäiset nähdessäni, mutta näissä pirteän pinkeissä ei ole tuulahdustakaan pilvisestä päivästä. Säärystimet on neulottu Novitan Nalle -langasta ja ohjetta on pienennetty niin, että aloitin 48 silmukalla ja kavensin vielä juuri ennen yläosan joustoneuletta 4 silmukkaa. Samalla vaivalla syntyivät samaan värimaailmaan sijoittuvat lapaset ja villasukat, jotka on tehty Novitan 7 veljestä- langasta ihan perusohjeella. Osa raidoista oli jotain sekalaista lankakorin pohjalta kaiveltua mysteerilankaa. Olen onnistunut käyttämään melkein loppuun glitteröidyn pinkin lankani ja kauhukseni huomasin hävittäneeni sen kääreen. Jos jollakin on tietoa mikä lanka on noin 7veikan paksuista, mutta iloisesti kimaltelevaa, niin kertokaa.

Pyhäinpäivä kerkisi hieman yllättämään tässä reissaamisen ohessa eikä meillä näin ollen ole siihen mitenkään erityisesti valmistauduttu. Tänään on tarkoitus ripustaa etuoven luo viimeiset ulkovalot ja sitten saa pimeä kausi alkaa minun puolestani.

Some cloudy day -säärystimet

Raidalliset lapaset ja sukat n. 130cm ohjeella, mahtuvat vielä ensi talvenakin.



torstai 29. lokakuuta 2015

Salaisen jouluystävän paketti

Osallistuin jo viime vuonna salaiseen jouluystävä -rinkiin ja vaikka missasinkin tämän vuotisen ilmoittautumisen, pääsin silti vielä varasijalta mukaan. Ideahan on vähän sama kuin tuossa salaisessa leivontaystävässä: lähetellään nimettömänä parille toivon mukaan ilahduttavia lahjoja ja paljastetaan henkilöllisyys vasta viimeisen paketin myötä. Jouluystävän pakettien aiheena on tietenkin joulu ja sen odotus ja lopuksi ystävälle laitetaan joulukortti, jossa kerrotaan kuka ollaan. Viime vuoden pakettivaihdosta voit lukea täältä.

Kuoresta paljastui jouluinen paketti sekä ahkerien tonttujen kortti.

Yksi kaunis koriste lisää valikoimaan.

Vuoden ensimmäinen paketti saapui tänään. Se sisälsi kauniisti Martta Wendelinin kuvilla kuvitetun jouluisen muistikirjan, servettejä sekä lumihiutale-koristeen. Hyvää Joulua -kirjasta löytyy kaikki ne tärkeät joululaulujen sanat, jouluevankeliumi sekä tilaa omille merkinöille. Ehkä siihen voisi koota kuvia ja muistoja eri vuosien jouluista. Vaikka kirja onkin hieno, lempparini on silti tuo (vaikeasti valokuvattava) lumihiutale -koriste; rakastan erilaisia koristeita. Muutamana viime vuotena meillä on ollut joulukuusi ja se kuuluu myös muistikuviin lapsuuteni jouluista. Mies on tosin tänä vuonna höpäjänyt jotain niin levotonta, että saattaa olla tyytyminen muutamaan havunoksaan maljakossa. Suuri kiitos parilleni! Täälläkin on pikkuhiljaa tutustuttu kauppojen tarjontaan, mutta olen yrittänyt vielä malttaa jouluisen mieleni. Muiden saamia paketteja pääset ihastelemaan täältä.

Paketti kokonaisuudessaan.

Muistikirja on höystetty kaikella hyödyllisellä.
PS: Oletteko huomanneet tämän ihanaisen arvonnan?

lauantai 24. lokakuuta 2015

Hellan laatoitus

Täällä jatkuu pienten, mutta sitäkin tärkeämpien parannusten teko. Ensin tuli uusi allaskaappi ja nyt hellamme sai vihdoinkin haaveilemamme laatoituksen päälleen. Hellan muurauksesta voit lukea täältä ja maalauksesta täältä. Silloin siihen jäi karkea päällynen, joka mitoitettiin syvyydeltään sopivaksi laatoitukselle. Kun Miehen ystävä muuttaessaan lahjoitti meille kaksi laatikollista ylijääneitä kaakeleita, oli ainekset kasassa. Värikin oli juuri täydellinen tumman harmaa. Laatoissa on sen verran epätasainen pinta, ettei niistä pieni lika näy. Miehen laatoitustaitoinen veli sitten ystävällisesti teki hellan päällisen valmiiksi.


Olisi tietysti voinut odottaa hetken hellan pyyhkimisen jälkeen ennen kuin kuvia säntäsin ottamaan...

Hella on vihdoinkin valmiin näköinen ja uusi laatoitus on täydellisen värinen.

Hellaa muuratessa jouduimme etsimään peltejä vähän joka seinämältä, koska niiden paikka ei piirustuksista selvinnyt. Välillä kävi jo mielessä että entä jos pellit olikin kokonaan poistettu entisen uunin purkamisen yhteydessä 80-luvulla? Onneksi pelti kuitenkin löytyi, sen jälkeen kun rappausta oli koputeltu alas useammaltakin seinältä. Veli hoiti kädenkäänteessä tämänkin ja nyt uunin päällä ollut kolo on paikattu ja maalattu piiloon. Koska tämän talon remontoijat harvemmin ilman kiitosta joutuvat lähtemään, tuli hänellekin tekaistua sukat siinä sivussa.


Raidallisen sukan teko on rentouttavaa kirjoneuleitten välissä.

Hella ennen ja jälkeen
Nyt kuvasta puuttuu enää ylhäälle tuleva ilmanvaihtoräppänä. Jos jollakin sellainen olisi tyhjänpanttina nurkissa lojumassa niin voisin sen ilomielen vaikkapa villasukkiin vaihtaa? Talon edelliset asukkaat olivat tyhjentäneet nurkat turhankin tehokkaasti, eikä alkuperäistä ole löytynyt mistään.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Uusi allas

Minun sairastaessani muut ovat olleet ahkeria. Miehen rakennusmies-Veli tuli käymään ja yhdessä he vaihtoivat meille uuden altaan ja allaskaapin vessaan. Voi tuntua pieneltä, mutta minä olen niiiiiiiin onnellinen. Entinen kaappi oli ruman beige (kuten kaikki tässä talossa oli alunperin; keittiön beigeydestä voi lukea täältä) ja siinä oli aivan olematon kaapisto. Lisäksi hana oli pieni ja hankalasti altaan nurkassa, mikä teki jo käsienpesustakin vaikeaa.


Uusi hana on keskellä allasta ja sillä on pidempi "nokka".



Uusi allas kaappeineen on ostettu jo viime kesänä Byggmaxista, mallista lisää tietoa löydät täältä. Hintaansa nähden olen erittäin tyytyväinen tähän. Kaapiston olisi tarkoitus leijua seinään kiinnitettynä, mutta emme halunneet tehdä lisää reikiä seinään. Näin jälkikäteen olisin toivonut, että myyjä olisi tajunnut huomauttaa jalkojen puutteesta, ne eivät siis kuuluneet pakettiin. Onneksi naapurista löytyi ylimääräisiä Ikean keittiökaappien jalkoja ja nyt kaappimme nököttää niiden päällä.

Vanhassa talossa on vanhat putket, jotka eivät tietenkään olleet yhteensopivat uuden hanan ja viemäroinnin kanssa. Miehet löysivät onneksi väliin jonkinlaisen muuntokappaleen. Lisäksi hanan alla on nyt sulut, mistä veden saa tarvittaessa katkaistua (jos vaikka haluaa joskus uudelleen vaihtaa kaapiston ja saada samaan aikaan keittiöön vettä).

Keittiöstä kuuluu parhaimmillaan naputusta. Sielläkin remontoidaan taas, mutta ihan pienesti vain. Laitan kuvia kunhan homma valmistuu.



Kaappitila lisääntyi huomattavasti ja yleisilme siistiytyi.
Uudessa altaassa on modernin oloinen viemärin korkki, joka avataan ja suljetaan hanan takana oleva olevasta vivusta.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Paljastus

Posti toi tänään kortin hieman kauempaa, aina Pariisista asti. Sen oli lähettänyt tämän kierroksen SLY-parini Roosa. Toivottavasti sinulla oli hauskaa siellä. Kiitos sinulle paketeista ja erityisesti tästä kortista, se ilahdutti kovasti. Paperinen posti tuntuu olevan katoava luonnonvara, joten aina kun laatikosta löytyy muutakin kuin mainoksia ja laskuja, se on päivän kohokohta. :) Lääkäri diagnosoi tänään keuhkoputkentulehduksen ja määräsi useampaa eri sorttista lääkettä. Toivottavasti niillä saadaan tämä sairasteluputki poikki, alkaa jo hieman tympäistä.


lauantai 17. lokakuuta 2015

Taidetta lapsille ja lapsenmielisille

Flunssasta huolimatta täällä on jaksettu hieman touhuta. Energiatasot eivät ole kovin korkealla, mutta saatiin me jotain aikaiseksi Neiti 5-veen ja Pöpelikön Pian kanssa. Muistatteko ne kangaskassit joita ompelin tuossa jokin aika sitten? Iso liuta maalia ja kangastusseja kului, mutta nyt ne eivät ole enää niin valkoisia.


Sabluunoita varten tulostin netistä mieleisiäni kuvia oikean kokoisena. Esimerkiksi kuvissa oleva kissa on tulostettu tästä. Hakusanoilla "cat stencil" löytyy valmiita kuvia vaikka kuinka paljon. Teippasin kuvan maalarinteipilla keskelle pahvia ja leikkelin askarteluveitsellä sabluunan valmiiksi. Alla oli paksu leikkuulauta. Lopuksi irroitin päälle teipatun paperin. Vaatii hieman kärsivällisyyttä ja nyhräysintoa, mutta mielestäni tulokset olivat ihan siedettävät. Tein näitä sairastelun välissä useana eri iltana, niin ei kerinnyt mielenkiinto loppua.

Kissa-sabluuna on edelleen käyttökelpoinen.

Sabluunat teipattiin maalarinteipillä kangaskasseihin. Maalin levittimenä toimivat tavallisesta pesusienestä leikatut tupot. Maaleina oli erilaisia askarteluvärejä, jotka sopivat käytettäväksi kaikenlaisilla pinnoilla. Koska sabluunat on tehty paksusta pahvista, ne kestävät monen monta maalauskertaa. En tiedä miten vedenkestäviä nämä ovat, mutta harvemmin sitä kangaskasseja ainakaan tässä taloudessa tulee pestyä. Pieniä yksityiskohtia ja kirjoittamista varten oli liuta kangastusseja.

Ensimmäinen kokeilu

Sabluunoista löytyi tietenkin myös pöllöjä.



Koska maalausintoa riitti vielä kankaan loputtua, Neiti teki meille vielä taidetta seinälle. Samainen sabluuna siis teipattiin pahvin päälle ja töpöteltiin maalilla. Minusta näistä tuli tosi hienoja. :) Maalauksen ohessa opeteltiin myös värejä ja erityisesti niiden sekoittamista: mitä tulee jos sekoittaa punaista ja sinistä? Entäpä punaista ja valkoista? Hyödyllistä ja erittäin hauskaa, suosittelen kokeilemaan.

Ainut vaara tässä on se, että nälkä kasvaa syödessä. Eli aloin jo katselemaan ruokahuoneen isoa valkoista seinää sillä silmällä että siihenhän sopisi jokin iso maalattu kuva. Mies ilmoitti että saan tehdä seinälle mitä haluan, jos hän saa tehdä saunasta mieleisensä. Hieman vielä epäröin, en koe olevani hirvittävän taiteellinen, mutta katsotaan nyt jos vaikka rohkaistuisin. Voihan sen aina sitten maalata taas valkoiseksi.

Maali kuivui nopeasti ja myös toiset puolet pystyi maalaamaan jo samana iltana.

Kissa kassissa ja taulussa

torstai 15. lokakuuta 2015

namihiiren lapaset + ohje

Kun sain tämän SLY-kierroksen alussa tietää namihiiren olevan parini, tutustuin luonnollisestikin huolella hänen blogiinsa. Siellä yläreunassa kurkkii harmaa hiiri. Näiden tutustumiskierrosteni aikana hiiren kuva ilmeisesti jumiuttui verkkokalvoilleni ja kun rupesin suunnittelmaan seuraava neulettani siihen muotoutui tuo samainen hiiri. Neule itse on suunniteltu siis jo loppukesästä ja kuvat on otettu syyskuussa. Lapaset lähtivät parilleni Sveitsiin tämän kuun paljastuspaketissa, toivottavasti niistä on yhtä paljon iloa kuin niiden tekemisestä oli.

Ohjeen lapasiin voit ladata tästä. / Get the instructions for the mittens from here.

namihiiren lapaset

Täällä jatketaan sairastamalla. Kuume kipusi jo lähemmäksi 39 astetta ja räkää on riittävästi. Onneksi muu talon väki on ollut aktiivinen minunkin puolestani: täällä on mm. pujoteltu koruja ja tehty pienimuotoista remonttia. Siitä kerron enemmän hieman myöhemmin.



Hiiri-lapasissa toivottavasti tarkenee seikkailemaan ympäri maailmaa.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Ernesti -pöllösukat + ohje

Kovasti ovat täällä taas puikot kilisseet. Tuloksena ovat olleet muunmuassa nämä violetti-harmaat pöllösukat, jotka syntyivät tarpeeseen saada lämmikkeet pitemmillä varsilla. Itse asiassa ensimmäinen sukka oli pitkään odottamassa vuoroaan ja inspiraatiota sen jälkeen kun sen varsi oli neulottu. Ei varmaan ole kenellekään yllätys, että siihen lennähti pöllö. Ernesti olkoon hänen kärttyisyytensä nimi. Jos nämä pöllösukat eivät miellytä, täällä on hieman toisenlaiset.

Ernesti -pöllösukat

Voit halutessasi tehdä lyhyemmän varren sukkiin.



Kokoja on ohjeessa kaksi, 38-39 ja 40-41. Sukat myös venyvät jonkin verran. Jos korvaat ohjeessa mainitun Novitan 7 veljestä -langan ja käytät esimerkiksi Novitan Nallea tai muuta lankaa jonka paksuus on n. 24s/10cm, saat tulokseksi sukat noin koolla 30 tai 34. Muista tarkistaa jalanpohjan pituus neuloessasi.

Ohjeen Ernesti- pöllösukkiin saat tästä. Get the instructions for the Elmeri -owlsocks from here.

Eilen oli viimeinen sairauslomapäivä ja tänään olen taas töitä paiskinut. Ihan mukavasti riitti toimistolla tehtävää näin pitkän sairastelun jälkeen. Huomenna toivottavasti saan vihdoinkin puhelimenkin huollosta. Täällä on oikein kylmä tuuli, joka jo tuo vihjeitä saapuvasta talvesta. Tuulta pehmentää ihanasti uunissa rätisevä tuli. Villasukat jalkaan, uusi lanka puikoille ja ai että kun on kivaa.

Kuvion saa parhaiten erottumaan kun langoissa on suuri kontrasti.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Kurpitsakuppikakut

Onneksi suku tulee apuun kun sairastuu. Halusimme kokeilla tämän kierroksen SLY-paketissa tullutta kurpitsamuffinssi-ohjetta, koska ne näyttivät kuvassa niin hyviltä. Minulla oli kuitenkin vielä sen verran tutiseva olo, että tyydyin työnjohtotehtäviin kun leivonnan hoiti siskoni ja jälkisiivouksen äitini. Hyviä näistä tuli, vaikkei siskon vahvuutena kuulema kuppikakut olekaan.

Kurpitsakuppikakut

 Kuten jo aiemmin kerroin, kurpitsa on ollut minulle hieman vieras raaka-aine tähän saakka. Osittain se voi johtua myös sen lyhyestä sesongista suomalaisissa ruokakaupoissa. Leivonnan seassa tuli maistettua sekä raakaa että kypsennettyä kurpitsa ja tämähän onkin ihan hyvää! Jos minulla jotain ennakkoluuloja on ollut tähän asti, ne karisivat nyt. Maku ei ollut niin vahva kuin olin kuvitellut. Kurpitsasta tulee varmasti vakituisempi vieras tähän keittiöön.

Kurpitsakuppikakut kinuskikuorrutteella 

noin 300g kurpitsaa
2rkl vettä

2,5 dl vehnäjauhoja
0,5tl leivinjauhetta
0,5tl ruokasoodaa
0,5tl kanelia
0,5tl jauhettua muskottipähkinää
0,5tl inkiväärijauhetta
1dl sokeria
1dl fariinisokeria
115 g voita
2dl munaa (eli noin 4 munaa)

100g tuorejuustoa
60g voita
4-5dl tomusokeria
1dl kondensoitua maitoa (valmiiksi karamellisoitua)



Valmista ensin kurpitsapyree. Halkaise kurpitsa ja poista siemenet. Kuori kurpitsa ja pilko kuutioiksi. Keitä kurpitsakuutioita kattilassa vesitilkan kanssa n. 15 minuuttia tai kunnes kurpitsa on pehmeää. Ohjeen 2 ruokalusikallista vettä ei riittänyt, vaan sitä voi laittaa tarvttaessa enemmän. Ylimääräiset vedet voi kaataa pois kurpitsan kypsyttyä. Soseuta kurpitsa sauvasekoittimella ja anna jäähtyä.


Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja mausteet. Toisessa kulhossa vatkaa keskenään pehmeä voi ja sokerit vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan ja sekoita tasaiseksi.

Yhdistä jauhot vaahtoon, vatkaa koneella tasaiseksi. Lopuksi vatkaa joukkoon hieman jäähtynyt kurpitsapyree (n. 220 g valmista pyreetä, eli vajaat 2 1/2 dl). 
Jaa taikina muffinivuokiin, älä laita niitä ihan täyteen. Paista uunissa n. 15–20 minuutin ajan tai kunnes leivoksen keskelle työnnettyyn hammastikkuun ei tartu taikinaa. Anna jäähtyä. 

Ota kuorrutteen aineet ajoissa huoneenlämpöön. Valmista kuorrute vatkaamalla voi ja tomusokeri sileäksi, lisää tomusokeria desi kerrallaan kunnes koostumus on jäykähkö. Lisää lopuksi kondensoitu maito ja vatkaa sileäksi. Mikäli kuorrute on hieman löysää, voit antaa sen levätä jääkaapissa 30–60 minuuttia tai kunnes se on sopivaa pursotettavaksi. 
Pursota leivosten päälle haluamasi määrä kuorrutetta, voit halutessasi viimeistellä leivokset vielä lämmitetyllä kondensoidulla maidolla.


Syksyiseen säähän sopivat lämpimästi maustetut kuppikakut.

Muutama huomio: Kannattaa kauppaan mennessä opetella lukemaan ja varmistaa että ostaa valmiiksi karamellisoitua kondensoitua maitoa. :) Todettiin kyllä että tähän ohjeeseen olisi varmasti käynyt hyvin myös ihan tavallinen kinuskikastike. Taitaa olla että amerikkalaiset vaan suosivat enemmän tuota kondensoitua maitoa. Samoin kuin munia purkissa, josta johtuen munat on mitattu deseissä. Ohje on julkaistu alunperin täällä.

Ja siitä kurpitsan mausta: Jos en olisi nähnyt siskoni sotkevan pyreetä taikinaan, olisin epäillyt ettei näissä mitään sellaista olekaan. Kurpitsan maku on muutenkin aika hento ja näihin on käytetty voimakkaita mausteita, joten näistä on hyvä aloittaa kurpitsakokeilut. Hyviä kuppikakut olivat joka tapauksessa. Kiitos parilleni ohjeesta, en olisi varmaan ilman sinua ikinä keksinyt kokeilla näiden tekemistä! :)

Pienehköstä kurpitsasta jäi vielä ylikin.


perjantai 9. lokakuuta 2015

Lokakuun SLY-paketti

Kohta on taas se aika vuodesta, kun ainakin kaikki päivätyössä käyvät bloggaajat pääsevät ihmettelemään riittävän valon saamista kuviin. Tästä johtuen olen suunnannut ulos kuvaamaan lähipäivinä. Siellä valo riittää huomattavasti paremmin. Minut nitistänyt nuha-kuume tarjosi oivallisen mahdollisuuden ottaa kuvia näin päivällä. Kun kuume nousee, lämmitetään taloa saunamaisin olosuhteisiin ja kun kuume laskee, suunnataan ulos vilvoittelemaan kameran kanssa.

Syksyn viimeiset kukat

Hain eilen postista salaisen leivontaystävän lokakuun paketin. Aiheena oli tällä kertaa kurpitsa. Kurpitsa ei minulle ole kovin tuttu raaka-aine, kesäkurpitsaa kyllä menee välillä aina suuriakin määriä. Mitä olen muutaman jo paketin saaneen blogeihin kurkistanut, ei taida olla muillakaan hirveästi kokemusta tästä hedelmästä. Eli todella hyvin keksitty aihe emolta. :) Huomaattehan että seuraavalle jouluiselle kierrokselle ilmoittautuminen on käynnissä 18.10. saakka!!

Paketti oli erittäin painava ja ihmeteltiinkin sitä yhdessä postin työntekijän kanssa. Painoksi paljastuivat sokeri, öljy, siirappi ja kurpitsapikkelssi. Viimeksi mainittu on ihan uusi kokemus minulle, ajattelin kokeilla sitä kasvishampurilaisen väliin. Lisäksi paketista löytyivät kaneli, inkivääri ja neilikka sekä muffinssi-kuorrute. Tällaiseen kuorrutteeseen en olekaan törmännyt paikallisen marketin hyllyissä ja odotan mielenkiinnolla sen käyttämistä. Resepteinä olivat puolukka-kurpitsahillo, amerikkalainen kurpitsapiirakka, kurpitsakuppikakut kinuskikuorrutteella sekä kurpitsaleipä.

Lokakuun SLY-paketti sisälsi kaikenlaista hyödyllistä


Paketin kruunasi täysin kokeilematon kuorrute.

Olen samaa mieltä parini kanssa siitä, että kuukaudet ovat kuluneet todella nopeasti. En oikein ymmärrä mihin tämä syksy on hujahtanut ja nyt odotellaan jo lunta. Parini ei halunnut vielä tehdä paljastusta, joten jään sitä odottelemaan. Täytyy tunnustaa, ettei ole edes minkäänlaista arvausta siitä, kuka hän voisi olla. :) Lämmin kiitos paketista, kaikelle löytyy varmasti käyttöä. Leipomista kokeilen sitten kun olen saanut karistettua tämän köhäni pois.


torstai 8. lokakuuta 2015

DIY: Ompele meikkipussukka

Ompeleminen on kivaa, kun ei aseta itselleen liian suuria tavoitteita. Kannattaa aloittaa jostain pienestä, jostain hyödyllisestä. Minä päätin rueta tehtailemaan meikkipussukoita ja ostoskasseja. Toki näihin pieniin pussukoihin voi säilöä paljon muutakin. Mietiskelin jo niin suurien tekemistä, että niihin voisi tunkea kaikki nurkissa pyörivät lankakerät suojaan pölyltä. Hmm, seuraava projekti taitaakin olla sitten siinä.

Valmis pöllöaiheinen pussukka


Pussukan ompeleminen on todella helppoa ja siihen ei tarvitse kuin muutaman asian: neljä samankokoista suorakulmion muotoista kangaspalaa (kaksi päällystä ja kaksi vuorta), tasku-palasen (valinnainen) ja vetoketjun.

Kuvassa vasemmalla on kankaanpaloja kaksi saman kokoista aina päällekäin.



1. Ompele tasku kiinni vuorikankaaseen. Ompele ensin taskun suu siistiksi kääntämällä se. Käännä
sitten muut kolme sivua ja ompele ne kiinni vuori-kankaaseen.

Ommeltu tasku


2. Ompele vetoketju näin: Aseta vetoketju nurin päin pöydälle. Laita sen alle päällyskangas (sininen kangas) oikein päin ja päälle vuorikangas (ruskea kangas) nurin päin (kuva yksi). Ompele yläreunasta. Tämän jälkeen käännä vetoketju pöydälle oikein päin niin, että jo ommellut kankaat asettuvat alaspäin. Laita alimmaiseksi vuorikangas oikein päin ja päällimmäiseksi päällyskangas nurin päin (kuva kaksi). Ompele yläreunasta. Tämän kohdan ompelua helpottaa huomattavasti vetoketjujalka ompelukoneessa. Halutessasi voit lopuksi tikata vielä vetokejun vierestä oikealta puolelta.

Kuva 1.
Kuva 2.





















 3. Ompele pohja kiinni. Käännä vuorikangas päälle päin ja ompele niin, että myös päällyskangas jää ompeleen sisään. Alla olevassa kuvassa ompelukohdassa on nuppineulat.


Ompele kaikki neljä kangasta yhteen pohjassa.

4. Avaa vetoketju puoliksi. Taita työ niin, että vetoketju ja pohja sauma osuvat kohdakkain. Laita vielä ompelemattomat reunat kiinni nuppineuloilla. Varmista, että vetoketjun avoimen pään reunat ovat kiinni toisissaan. Ompele sivut. HUOM! Vältät ompelukoneen neulan katkeamisen kun kelaat koneen käsipyörällä vetoketjun päällä ompeleen käsin.

Huomioi että vetokeju yltää kiinni.

Pussukka on littana tässä vaiheessa.

5. Pussin ollessa nurin taita (yksi kerrallaan) kulmat niin, että ommeltu sauma kulkee muodostuneen kolmion keskeltä. Mittaa kolmio haluamastasi kohdasta ja tarvittaessa vedä siihen kynällä viiva. Ompele viivan kohdalta. Mittaa muista kulmista saman pituinen viiva, niin saat kaikkiin kulmiin yhtä pitkät saumat. HUOM! Mitä pitempiä nämä saumat ovat, sitä syvempi kassista tulee.

Ompele reunasta reunaan esimerkiksi viivottimen yläreunan kohdalta.

Sama kulmataitos on ostoskassien pohjissa.


Ohjetta on helppo muokata joko isommaksi tai pienemmäksi, leveämmäksi tai kapeammaksi. Jos haluaa, myös ulkopuolelle voi ommella taskuja tai sen voi tehdä tilkuista. Halutessaan siihen voi laittaa vaikka kantokahvat.



Pussukoiden lisäksi tein ostoskasseja. Leikkasin ensin  (Ikean poistokorista löydetystä) kankaasta pitkiä suorakulmioita, jotka kahtia taitettuna muodostivat sopivan kokoisen kassin. Näin minun ei tarvinnut ommella pohjaa. Ompelin reunat ja sujautin saumaan mukaan palan hopeaa tähti-nauhaa. Kassin pohjakulmat on tehty samalla tavalla kuin yllä olevassa pussukassa. Tämän jälkeen taitoin suukappaleen kassin sisäpuolelle siististi ja omelin kiinni. Kahvoja varten leikkasin pitkän suikaleen, jonka reunat taitoin ensin kohti sisäpuolta ja sitten kahtia. Näin ei jäänyt näkyville rispautuvaa reunaa. Kahvat ompelin kassin ulkopuolelle.

Valmis itsetehty ostoskassi

Pienet yksityiskohdat ovat joskus tärkeitä.


Jäikö jotain epäselväksi? Kysy toki! Miksikö valkoisia? Sen kerron tässä joskus myöhemmin. :)